Helmikuu 2004
Keskiviikko 25.2.2004
Kurkkukipu meni sitten pois. Loppu flunssasta ei, joten maanantaina ja tiistaina olin kotona potemassa. Tänään aamulla olo oli parempi, joten menin töihin. Olin edelleen hieman tukossa, joten työnteko oli hidasta.
Eilen aamuyöstä oli sitten Etelä-Espoossa sähkökatko. Ei siinä mitään, saahan niitä tulla, mutta sen jälkeen internetti-yhteytemme ei ole toiminut. Äh. Tänään sorruin katselemaan TV:tä pitkästä aikaa, tosin ohjelma tuli dvd:ltä: ensin Rocky Horror Picture Shown joitain kohtauksia ja sitten pari jaksoa Red Dwarfia. Hyviä olivat, edelleen.
Tietokonekin tuntuu jotenkin turhalta kapineelta ilman tietoverkkoa. Pienenä (tai no, sanotaan nelisen vuotta sitten) tuntui, että konetta pystyi hyvin käyttämään kaikkeen, ja sähköpostia varten yhteyden sai modeemilla. Nyt taas kahden päivän verkkokatkos kotona tuntuu pitkältä, ja pelaaminenkin on paljon tylsempää kuin ennen. Niin se tekniikka orjuuttaa.
Tai sitten sosiaaliset kontaktit. Ei sillä verkolla mitään tekisi ilman niitä toisia ihmisiä.
Sunnuntai 22.2.2004
Viime viikko olikin sitten varsin kiireinen: olin viikolla kolmissa miekkatreeneissä, katsomassa Fiammetan pientä esitystä ja lentopalloilemassa. Töiden lisäksi, siis.
Miekkailu tuntui sujuvan hyvin - kolmet treenit viikossa auttavat selvästi oppimisessa. Voisin tosin kuvitella pääni hajoavan, jos jatkaisin tuota.
Eilen sitten kun tuli lepopäivä sainkin sitten Mirvalla olleen flunssan ja kurkkukivun. Ei kuumetta, vähän lämpöä, mutta kurkkuni on kipeä ja nenä vuotaa. Ei kiva, enkä jaksa tehdä oikein mitään keskittymistä vaativaa.
Sunnuntai 15.2.2004
Lupasin perjantaina räntätä tänne parista asiasta, joten räntätään sitten.
Olen miettinyt usein miksi ihmiset tekevät sitä mitä tekevät ja niin kuin tekevät. En välillä itsekään tiedä, miksi teen kuten teen, ja sen miettiminen on minulle joskus hankalaa.
Varsinainen kipinä tälle kirjoitukselle tuli kuitenkin irkissä, kun puhuimme poikien ympärileikkauksesta. Aloin miettiä, miksi asia on todella niin syvässä joillekuille, kun minä en taas voisi millään kuvitella haluavani silpoa itseäni saati sitten lapsiani.
Minusta alkaa vaikuttaa siltä, että näin vahvojen mielipiteiden syynä ei loppujen lopuksi ole perimmältään uskonto tai vakaumus. Ne johtuvat siitä, että ennekin on tehty niin. Toisin sanoen, vakiintuneita tapoja on hankala muuttaa.
En yritä tässä sanoa, että tapoja pitäisi muuttaa muuttamisen takia. Minä olen varsin tapoihin kangistunut tyyppi, ja suunnitelmien muuttaminen sen jälkeen kun olen jotain päättänyt on minulle kovin vaikeaa. Myös rituaalit ovat tärkeitä: en koskaan ole kuulunut mihinkään uskontokuntaan, enkä tunne sellaiselle vieläkään tarvetta, mutta silti pidän rituaaleista. Prometheus-leirikin oli oikein hyvä, ja saimmehan me avioliitollemme siunauksen kirkossa.
Eivätkä uskonnolliset rituaalit millään ole niitä ainoita: penkkaritkin olivat minulle tärkeät, ja kun viimein monen opiskeluvuoden jälkeen ehdin katsomaan fuksien lakitusta TKK:n amfilla, huomasin, kuinka sekin oli mukava rituaali.
Mutta siihen ränttiin: minusta tuntuu, että tapojen ja rituaalien kohdalla ongelmia tulee silloin, kun ihmiset eivät ajattele niitä vain tapoina, vaan antavat niille liikaa merkityksiä.
Varsinkin yhteisillä tavoilla ja rituaaleilla on toki merkitystä. Ne luovat yhteisöllisyyden tunnetta ja antavat helpotusta normaaliin elämään, kun joka asiaa ei tarvitse aina miettiä.
Kuitenkin, jos tapoihin pidättäydytään liiaksi miettimättä ja pidetään niitä ainoina oikeina, ongelmat alkavat. Suurin osa erilaisista tavoista on minusta kuitenkin sovitettavissa yhteen. Niitä, joista tulee ongelmia, ei kuitenkaan minusta voi ratkaista lakaisemalla ne maton alle, kuten Ranskassa yritetään: huivikielto oli vain jäävuoren huippu uskonnon hävittämisestä julkisuudessa. Mieluummin kouluissa voisi keskustella siitä, miksi ihmiset uskovat eri tavoilla, kuin yrittää häivyttää niiden eroja.
Ympärileikkauskysymys on kuitenkin hankalampi kuin jotkut muut tavat: ihmisten silpomista tahtomattaan ei länsimaissa minusta kauhean yleisesti hyväksytä, ja muutama vuosi sitten "muodissa" olleet vapaaehtoiset silpomiset saivat aikaan Suomessa varsin suuren haloon. Ympärileikkauksesta on tutkimuksia, joiden mukaan se aiheuttaa enemmän lääketieteellisiä ongelmia kuin poistaa. Tästä huolimatta niitä silti tehdään, ja varsinkin Yhdysvalloissa ilmeisesti koska niitä on tehty ennenkin, ajattelematta ollenkaan miksi. Suomessa taas ympärileikkaukset taitavat olla uskonnollisista syistä tehtyjä, ja niiden harkinta on varmaankin vielä vaikeampaa. Silti minusta ihmisten itsemääräämisoikeus kehostaan on suurempi kuin tavat. Tietenkin aikuinenkin ihminen voi haluta itsensä ympärileikattavan, mutta hän on voinut mahdollisesti jopa ajatella asiaa ennen päätöstään. Kuinkahan moni olisi valmis leikkaamaan pois jonkun sormistaan vanhan tavan vuoksi, tai ei haluaisi aikuisena takaisin lapsena leikattua sormea?
Ajattelutapani on toki kovin länsimaisen humanistinen ja ateistinen. Minusta kuitenkin on olemassa joitain asioita, jotka ovat tärkeämpiä kuin ihmisten oikeus tehdä miten haluavat, ja kehon koskemattomuus on yksi niistä.
Samaan asiaan liittyy jossain määrin myös lehdissä käyty pienimuotoinen keskustelu moraalin lähteestä. Joidenkin ihmisten mielestä uskonto (suurin osa lehdissä mielipidekirjoittaneista taisivat olla luterilaisia kristittyjä) on moraalin ainoa lähde, eikä uskonnottomalla ajattelulla saa aikaan mitään moraalia tai käyttäytymissäännöksiä. En oikein tajunnut näitä, koska en ole koskaan kokenut tarvitsevani uskontoa perustelemaan itselleni, miksi ei saa varastaa tai tappaa, tai yleensäkään rikkoa yhteisiä pelisääntöjä. Joskus minua pelottavat ihmiset, joiden mielestä ainoat moraalisäännöt tulevat jostain muualta kuin ihmisistä itsestään: mitä jos tällainen henkilö ei uskokaan siihen suurimpaan moraalin antajaansa?
Äh, tuossa oli ehkä liikaa nyt ympärileikkauksen vastustusta. Kuitenkin on paljon muitakin tapoja ja rituaaleja, jotka saattavat aiheuttaa hankaluuksia, jos asioista eri tavoin ajattelevat kohtaavat eivätkä ajattele miksi toinen ajattelee ja tekee kuten tekee. Tavat ja rituaalit ovat tärkeitä, mutta niiden taustoja voisi olla hyvä ajatella. Eivätkä kaikki hankaluuksia aiheuttavat tavat liity uskontoon: esimerkiksi jonotus on usein hyvin vaikeaa.
Minusta tuntuu nyt, että nämä asiat ovat tämänkin päiväkirjan lukijoille varsin selviä, ja Joskus tuntuu siltä, että olisi hyvä tuntea eri tavoin ajattelevia ihmisiä - tai sitten maailmankatsomuksista voisi keskustella tuttujenkin kanssa. Sellainen vain tuntuu minusta kauhean hankalalta, minä kun jo tiedän, mikä on minusta paras tapa ajatella maailmaa, enkä tarvitse muita. Toisaalta tämän pohtiminen myös tuntuu turhalta, niin kauan kuin käytännön maailma toimii hyvin, toisin sanoen, jos muut käyttäytyvät minusta järkevästi, mitä väliä sillä on, miksi he niin tekevät?
Perjantai 13.2.2004
Hektinen työviikko, dippaa, ja pari ropea. Ei päiväkirjaa.
Tänään sitten satun lentopallon jälkeen menemään syömään ja sitten vielä eksymään Viikon Suomessa aloitusbileisiin. Safkalla oli mukavia tyyppejä, ja bileessä samaten. Ja halpaa alkoholia...
Bileessä oli kiva nähdä ihmisiä, joita en olekaan nähnyt irkkiä lukuunottamatta aikoihin. Oli siellä tuntemattomiakin tyyppejä (sekä jokunen, jonka blogeja luen säännöllisesti, mutta joita en tunne), mutta minulla ei nyt ollut sellainen tunne, että olisin halunnut tutustua uusiin ihmisiin. Bile oli hyvä ja mukava, ja Dommalla oli kerrankin sopivan kokoiset tilat - se aula on aivan karsea bileisiin, mutta tuo kerhohuone oli juuri sopiva.
Jaakon esittelystä AWiFin tapahtumista tuli melkein harmistus, etten ehdi ensi viikolla mihinkään viikon tapahtumiin. Solmukohtaan en joka tapauksessa ollut menossa, liian kallista hyötyyn nähden, mutta osa viikolla ulkomaalaisille larppaajille pidettävistä peleistä ja tapahtumista kuulostivat kiinnostavilta. No, ehkä sitä hyviä larppeja on muulloinkin.
Vain biletykseen keskittyvät bileet ovat nykyään minulle harvinaisia, pitäisi selvästi harrastaa enemmän moisia. Muutenkin ihmisiä voisi nähdä enemmän, keskustelut olivat mukavia.
Sunnuntai 8.2.2004
Tietokonesäädön viikonloppu. Lauantaina ensin Kristelin Windows hajosi, jostain syystä, ja Teemu alkoi asentaa sitä uudestaan. Ei se heti sittenkään toiminut, joten sitä piti säätää vielä lisää.
Kohta tuon aloittamisen jälkeen Mirvan koneen näppäimistö, Logitechin langaton, lopetti toimimisensa. Ensin syyksi epäiltiin paristoja, mutta kun niidenkään vaihtaminen ei onnistunut, kokeilimme kaikkea muuta. Näppäimistö vain oli vaiti, ja sitten hiirikin lopetti toimintansa. Lauantaiaamu kun oli, ei tietenkään ostoliike eikä maahantuoja ollut auki, ja kävimme sitten ostamassa uuden langattoman näppäimistön ja hiiren. Ne toimivatkin, mutta hiiri oli huono, ja Mirva sai vanhan hiirensä toimimaan.
Takuusta pitäisi vielä saada korjattua tuo vanha näppäimistö, joten nyt meillä on sitten yksi ylimääräinen hiiri-näppis-setti varalla, kunhan takuu toimii.
Tänään sitten aloimme Teemun kanssa säätää meille koko ajan päällä olevaan palvelimeen levyn, jolle voisi laittaa musiikit kaikkien kuunneltaviksi. Tässä meni pidemmän aikaa, kun merkistöjen ja Samban kanssa oli ongelmia, mutta ne selvisivät. Kopioin sitten pari tuntia musiikkia levylle, kunnes Teemu huomasi, että se alkoi tulla täyteen, ja musiikistani oli kopioitunut vasta puolet. No, jostain varmaan löytyy isompi levy...
Ensi viikosta taitaa tulla kiireinen, en saanut tehtyä työohjelmaa niin paljon kuin olisi pitänyt, ja dippaakin pitäisi kirjoittaa. Kaiken muun hyvän lisäksi olen onnistunut buukkaamaan pari roolipeliäkin ensi viikolle...
Onnistuin sentään tänään kirjoittamaan pariakin roolipeliä: joulukuussa täälläkin mainitsemani peli-idea on saanut nimen, se on "Eetterin pyörteitä", ja se alkaa kohta olla siinä vaiheessa, että sitä voisi pitää. Kirjoitin myös viime kesänä miettimääni ja syksyn alussa pelipäivämahdottomuuteen kaatunutta Praedor-kampanjaani lisää. Se alkaakin olla muutaman EPH:n ominaisuuksia lukuunottamatta sellaisessa kunnossa, että enää tarvitaan vain pelaajat sotkemaan suunnitelmat. Ehkä sitäkin ehtii jossain välissä pitää.
Keskiviikko 4.2.2004
Nyt kun olen hyvässä vauhdissa turhista asioista valittamisessa, niin jatketaan: mikä ihmeen älyvapaus on saanut yksittäiset käsipyyhepaperit pois julkisista vessoista? Ensin piti olla paperien sijaan hieno puhallinjärjestelmä, joka ei toiminut tai ei ainakaan kuivattanut käsiä, ja nykyään pitää olla käsipyyherullajärjestelmä. Kyllä se muuten toimii hyvin, mutta tänään aamulla olisin kaivannut nenäliinaa, ja menin koulun vessaan etsimään sellaista. No, niistin sitten siihen käsipyyherullaan, mutta ei se kauhean mukavaa ollut, enkä saanut varapapereita taskuun mukaan.
No niin, jos nyt olisi parempi päivä vähän.
Tiistai 3.2.2004
Töitä ja miekkaa. Ehdinpä olla päivällä 10 minuuttia kotona ja varmistaa, että Kristel ja Teemu asuvat meillä vielä. Olin nähnyt Kristelin viimeksi sunnuntai-iltana, Teemun maanantaiaamuna...
Hetkeä myöhemmin
Luulen tajunneeni, miksi moni kivalta tuntuva asia tuntuu siltä. Katselin juuri meillä olevaa vauvakalenteria ja siinä olevaa söpöä vauvaa nukkumassa. Mietin siinä sitten, että miksi ihmeessä vauvat ja lapset ovat niin kiinnostavia, ja äkkiä tajusin, että se on ihan sama kuin mikä tahansa muukin: niillä on potentiaalia tehdä jotain hienoa.
Samasta tuli mieleen aivan kauhea mainos: "Raha ei tee onnelliseksi. Tavara tekee.", tai jotain sinne päin. Ei se tavarakaan yleensä tee minua onnelliseksi, vaan ennemmin se, mitä sillä voi tehdä, ja parhaiten vielä silloin, kun en vielä omista kyseistä tavaraa, vaan kun voin pohtia mitä sillä voisi tehdä. Usein sitten kun olen hankkinut tavaran, se ei ole läheskään niin hauska kuin kuvittelin.
Hm, olipas hankalasti selitetty. Ehkä joku tajusi. Niin, ja lapsien ja tavaroiden vertailu on turhaa - olen kyllä varmaan jossain vaiheessa hankkimassa lapsia, ja niiden ajatteleminen tavaroina tuntuukin aika kummalta. No, enpä varmaan edes osaa kuvitella, mitä kaikkea hauskaa kasvavien ihmisten kanssa voi tehdä, omat lapset ovat ehkä eri asia kuin minä itse. :)
Maanantai, 2.2. 2004
Eilen satanut lumi oli aurattu jo suurimmalta osin teiden reunoille, joten jalkakäytävillä pystyi kävelemään eikä autollakaan Kirkkonummelle ajaminen ollut erityisen vaikeaa (olin vain auton kyydissä, mutta sivariltamme ajaminen näytti sujuvan varsin hyvin).
Päivällä Anttilassa oli taas normaali jonotusepisodi, eli minusta on kumma, miten ihmiset eivät tajua, kuinka yksi jono useammallekin kassalle on keskimäärin nopeampi kuin jono joka kassalle. Koska en halua vaikuttaa kovin usein kiilaavalta ääliöltä, yritän kertoa tätä ihmisille, mutta tänäänkin vapaalle kassalle meno tuntui kovin vaikealta edelläni jonottaneille.
Ruokakaupassa näkee vielä enemmän tyhmää jonotusta: miksi suurin osa ihmisistä menee pisimmän jonon perään eikä suinkaan lyhimmän? No, toisaalta, hyvä minulle, kun voin itse mennä sinne mistä pääsee nopeiten.
Mietin koko bussimatkan miekkatreeneihin, että tuosta jonotuksesta olisi voinut valittaa enemmänkin. Sain hyviä ideoita, mutta liikunta selvästi paransi mieltä, niin laitoin vain tuon lyhyen jutun.
Miekka siis oli hyvä - kahden viikon tauon jälkeen tosin olin aivan hukassa. Kakkosdrilliä tehdessä kävelin ensin naapuriparia päin ja sen jälkeen kun Guy oli sanonut, ettei tarvitse nyt punnertaa, kävelin taas miekkaan tartuttuani Guyta päin. Äh. No, sentään tunsin pystyväni kiinnittämään huomiota asentooni miekkaa liikutellessani.
Hassusti minusta tuntuu siltä, että Guy usein tulee korjaamaan minulta jotain virhettä, ja sanoo siitä sitten koko joukolle. Tänäänkin tämä kävi: ensin semmoisessa työntöharjoituksessa olin liian lysähtänyt, ja Demossin korjattua minua useaan otteeseen Guykin tuli neuvomaan sekä selitti hetken kuluttua kaikille. Ehkä kiinnitän huomiota vain niihin kertoihin, kun minä teen tuon virheen - ja toki moni muukin voi tehdä niitä samaan aikaan.
Mutta mukavat treenit noin muuten, ja sain kuulla, että tilaamani miekan tilaus oli lähtenyt Pavel Mocille ilmeisesti jo pari viikkoa sitten. Jei, kohta minullakin on oma miekka. Hyvä, että tänään kysyin neuvoa miekan viilaamisessa ja öljyämisessä, tajusin näet Topin meilin jälkeen, että se voisi olla kohteliasta tehdä lainaamalleni Jarin miekalle. Zds, jos luet tätä, niin miekkasi on tosiaan huollettu nyt. :)
Työtkin tuntuivat edistyvän hyvin: viikko irti koneesta vain paperin ja kynän kanssa oli selvästi hyvä. Maksaisikohan työpaikka lisää Pariisinmatkoja suunnittelua varten...