Heinäkuu 2004
Maanantai 26.7.2004
Ropecon oli. Minulla oli suhteellisen kivaa, mutta en jaksanut tehdä hommia oikeastaan ollenkaan yli omien nakkivuorojeni. Tylsä olo siitä tuli, mutta ei aina voi jaksaa. Jaksoin käydä katsomassa paljon puheohjelmaa, ja se olikin mielenkiintoista.
Kunniavieraan Erick Wujieck ja Jon Kovalic (harvinaisen vaikeita nimiä, muuten) puhuivat hyvin, ja yleensä jopa asiaa. Wujieck sai minut miettimään pelimarkkinoita, ja varsinkin roolipelimarkkinoita: jos kerran pelejä (tietokonepelejä, tv-känny-pelejä ja ilmeisesti lautapelejä) myydään aivan käsittämättömiä määriä, miksi ihmeessä roolipelit eivät myy? Yritän kirjoittaa tuosta jotain erilliseen dokumenttiin.
Jaakko Stenros ja Henri Hakkarainen pitivät minusta hyvän katsauksen roolipeliteorian historiaan. Diegeettiset kehyksetkin mainittiin vasta puolitoista tuntia esitelmän alun jälkeen. Ehkä tästä teorisoinnista joskus tulee jotain oikeaakin...
Otin Conista joitain kuvia, laitan ne webiin kunhan ehdin. EVE-meetin laitoin jo galleriaksi, mutta muissa kuvissa menee hetki.
On the Edgeä en ehtinyt pelaamaan ollenkaan, vaikka tein neljä pakkaakin. No, onhan tässä aikaa. Yhtään ropea en pelannut, valitettavasti: Kallen Castle Greyhawkia piti kokeilla, mutta isäni tuli Coniin ja esittelin sitä neljä tuntia, ja sitten en jaksanut enää pelata.
Kristelin ja Teemun lapsi syntyi eilen. Se on terve ja kaikki osat ovat kunnossa, joten kaikki on hyvin. No, nyt alkavat jännät ajat.
Sunnuntai 18.7.2004
Onpas taas ollut kiireistä. Keskiviikkona pelasin On the Edge -korttipeliä jiivosen, Suvin ja Meiran kanssa. Suvi ja Meira pelasivat ensimmäistä kertaa ja Joonas toista, joten nämä olivat opetuspelejä. Hauska peli, ja Suvi ja Meira oppivat pelin hyvin nopeasti. Minusta on kiva, kun voi pelata uusia pelejä ajattelevien ihmisten kanssa - joskus pienempänä yritin opettaa pelejä kavereilleni, ja silloin oli joskus kyllä vaikeaa...
Tänään pitäisi pelata lisää, ainakin Meiran kanssa. Teen useamman pakan, koska OtE on hyvin tyhmä peli kaksinpelinä. Se toimii paljon paremmin kolmella tai neljällä pelaajalla.
Olin torstain ja perjantain välisen yön mittaamassa, joten aloitin loman jo perjantaina aamulla. Teen tämän viikonlopun kuitenkin etämittauksia, eli vaihdan automaattilistaa välillä. Onpahan ainakin jotain...
EVE näyttää muuttuvan yhä hauskemmaksi. Firmassamme on nyt muutama uusi kasvo, ja he näyttävät pelaavan suhteellisen ahkerasti, eli yleensä kun menen peliin, samaan aikaan paikalla on ainakin 4-5 "työkaveria". Kaivostyötä en ole tosin ehtinyt tekemään sitten tiistain... Mutta eilinen aloittelija-sivuhahmojen metsästys (sovittu tapahtuma, ja sellaisia tullee lisää) oli varsin hauskaa. Ensimmäinen kerta, kun minun piti ampua muita pelaajia, ja se oli varsin hankalaa. Ensimmäinen näkemäni kohde pääsi warppiin takaisin ennen kuin sain edes lukkoa alukseen... Enkä ole varma, olisiko yksi warp disruptorini edes estänyt häntä. Myöhemmin reitillä saimme kuitenkin kolmistaan pysäytettyä yhden kohteen.
Tiistai 13.7.2004
Eilen töistä tullessa Westendin asemalla nuori nainen kysyi minulta onko jossain lähellä junarataa. Olin hieman hämmentynyt, mutta kerroin kuitenkin, että pohjoisessa jonkun kilometrin päässä on Leppävaaran asema, ja sinne pääsee tuosta vierestä ainakin busseilla 510 ja 550. Kyselijä oli hieman vaivaantuneen oloinen, ja kysyinkin sitten, minne hän oli menossa. "Helsinkiin." Neuvoin sitten, että tuosta bussipysäkiltä kyllä pääsee, ja hän kiitti ja lähti sinne.
Vasta hetken päästä tajusin, että hän etsi tietenkin Westendin asemaa. Bussikuski oli neuvonut hänelle tuon, ja hän ajatteli, että kyse on juna-asemasta. No, näinpä taas, että nämä paikannimet eivät ole niin selviä kaikille.
Ärsyttävä sää. Tällä viikolla minulla olisi mittausvastuu töissä, ja tänään Kirkkonummella oli varsin pilvistä, eikä havainnoista tullut päivällä mitään. Lähdin sitten kotiin ja jätin automaatin mittaamaan, se kun voi saada jotain aikaan vaikka olisikin huono sää, tai ainakaan ei haittaa mitään, jos se on päällä. Espoossa olikin sitten jo hyvä sää. En jaksanut lähteä takaisin, tosin. Äh. Toivottavasti Kirkkonummella sataa ja ukkostaa.
Torstai 8.7.2004
Hieno päivä. Aamulla vaihdoimme duunin toisen auton akut, kun vanhat olivat menneet vihdoin lopullisesti pilalle. Kerta se oli ensimmäinenkin kaikille osallistuneille, mutta pienen ähellyksen ja säädön jälkeen auto vihdoin käynnistyi. Jei.
Olimme siis töissä vähän myöhemmin kuin tavallisesti. Sitten olikin kahden tunnin sähkökatkon vuoro, joten koodauskin oli vähän hankalaa.
Eilen olimme katsomassa Hämähäkkimies kakkosen. Kiva leffa, Marvel-supersankarisarjis oli onnistuneesti siirretty kankaalle - suurin osa typeryyksistä vain jotenkin tuntuu minusta typerämmiltä kankaalla. Nauroin, enkä häiriintynyt, moiset kuuluvat genreen kyllä. Suosittelen, varsinkin jos ensimmäinen oli hyvä.
Loma tulisi nyt kyllä tarpeeseen. Vielä olisi viikko töitä, mutta eiköhän sen kestä. Taidan yrittää maata ensimmäisen viikon kotona tekemättä mitään...
Sunnuntai 4.7.2004
Aamupäivän väsäsin uudestaan skriptaa, jolla saisin siirrettyä tämän päiväkirjan päivityksen helpommaksi. Osoittautui, että oli paljon helpompaa kirjoittaa koko höskä uusiksi kuin katsoa viime vuonna nysväämääni yritelmää. Vaikka en ole tehnyt Pythonilla oikeastaan yhtään mitään tuon jälkeen, osasin nyt paljon paremmin, ainakin omasta mielestäni.
Simppeli systeemihän tämä edelleen on, mutta nyt minun ei tarvitse joka kerta päivittää jokaista kuukausitiedostoa kuun vaihteessa. Uusi ominaisuuskin on: nyt jokaisella päivällä on id, joten niihin voi linkittää suoraan. Yksittäisten päivien laittamista omiksi pieniksi tiedostoiksi en vieläkään pitänyt tarpeeksi tärkeänä, ja se olisikin hankalaa tämän ollessa webserverillä staattiset sivut.
Ja heti käyttämään niitä suoria linkkejä: Tammikuussa kiertänyt "missä maissa olet käynyt" -systeemi selvästi kierrättää urlejaan. Olisi varmaan pitänyt käydä hakemassa se kuva omaan hakemistoon heti, eikä luottaa palvelun pysyvyyteen. No, ehkä jaksan tehdä tuon uusiksi joskus.
Tänään kävimme Mirvan kanssa pitkästä aikaa Stadionin tornissa. Minä olin käynyt siellä viimeksi joskus yli 15 vuotta sitten, eikä Mirva koskaan. Kahdella eurolla sai kivat näköalat, ja taas huomasimme, kuinka täynnä puita Helsinki on.
Lauantai 3.7.2004
Kesäkuun satoi. Nytkin näyttää satavan, vaikka eilen oli sentään kaunis päivä. Harmittaa, vaikka sade onkin hyvä luonnolle, enkä pidä kauhean kuumasta: ulos voisi mennä, mutta ei huvita kastua. Kvasaarihavainnotkin ovat vaikeita, jos sataa: pilvet eivät radiosäteilyä niin estä, mutta isot vesipisarat lähellä ja vesi kuvulla estävät.
Ihmettelen kyllä, miten Suomessa tapahtuu niinkin vähän auto-onnettomuuksia sateella. Keskiviikkona ajoin autolla pois Kirkkonummelta Turunväylää pitkin ja kummastelin taas kerran, miten niin moni haluaa ajaa sateellakin muutaman metrin päässä edessä olevan auton puskurista. Myös niiden rekkojen. En tajua: jos jotain sattuu, aikaa reagoimiseen ei ole, ja varsinkin sateella näkyvyys on aivan olematon. Ehkä Suomessa sitten vain on helvetisti helvetin hyviä kuskeja.
Varsinkin ammattikuskeja: usein näkee rekkakuskien ajavan ihan takapuskurissa kiinni tai parhaimmillaan ohittelevan toisia rekkoja. Sateella. Moottoritiellä. Ei kyllä mene minun pieneen päähäni moisen järki. Ehkä hyvä, etten ole ammattikuski, en tuommoista uskaltaisi.
Kaksi viikkoa kesälomaan - ja nyt jo tuntuu siltä, että voisin jäädä lomalle, vaikka työt sujuvat ja niitä riittää. Dipan jälkeen stressi on kyllä vähentynyt, mutta huomaan, että unohtelen pieniä asioita, kuten allergialääkkeiden syömisen. Ei kiva, en tykkää. Sentään olen nyt onnistunut olemaan ajattelematta töitä vapaa-ajalla..
Kristel ja Teemu ovat tänä viikonloppuna käymässä Teemun vanhempien luona Seinäjoella. Talossa tuntuu tyhjältä, tulisivat jo takaisin.