Syyskuu 2004
Torstai 30.9.2004
Ensimmäiset laskarit pitkästä aikaa, Neuraalilaskennan jatkokurssi. Ei niin kauhean yllättävästi ensimmäiset kaksi kysymystä laskareissa olivat "mihin tätä oikein muka tarvitaan?" ja "pitääkö tämä kokeessa todistaa matemaattisesti?". Äh, luulisi, että tuollaiset olisivat jo jossain töissä eivätkä lukemassa edistyneitä kursseja.
Lauantai 25.9.2004
Aamun rasitus: Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskuksen projektijohtaja varatuomari Antti Kotilainen ei pidä elokuvissa pyörivää kansainvälistä kampanjaa millään tapaa outona tai herjaavana. Kampanjassa siis väitetään piraatteja ja tiedostojen Intternetistä lataavia rikollisiksi ja varkaiksi.
Laivojen ryöstäminen on toki suuri ongelma, mutta ei ymmärtääkseni Suomessa, joten piratismisyytökset ovat hieman outoja. Tuo domain antipiracy.fi on naurettava.
Imuroiminen Intternetistäkään (tai vaikka kaverilta kopiointi) ei ole nykyään Suomessa rikos, mikä tekee kampanjasta enemmän kuin hieman arveluttavan. Pitänee kirjoittaa Hesariin tai jonnekin, kunhan rauhoitun.
Toinen samaan liittyvä rasitus on myynti-dvd:issä oleva kopiointikielto. Tekijänoikeuslain mukaan julkaistusta teoksesta saa tehdä muutaman kopion omaan käyttöön. Muun muassa Yleisradio on kuitenkin sitä mieltä, että tällainen oikeus on turhaa ja se voidaan kieltää sopimuksella, johon ostaja sitoutuu. DVD-levyissä (esimerkiksi Tankki täyteen -sarjassa) kielto kuitenkin nimenomaisesti perustuu muka tekijänoikeuslakiin.
Tässä on kuitenkin paljon ongelmia: ensimmäiseksi mieleen tulee, että mihin sopimukseen dvd:n kaveriltaan lainannut sitoutuu? Ei minusta kovin hyvin mene, jos pitää sanoa rikoksiksi ja kieltää asioita, jotka ovat lain mukaan sallittuja.
Hesarissa on ollut viime aikoina pari juttua Super Audio CD:stä, äänenlaatu on parempi ja muitakin hienoja asioita. Niitä ei kuitenkaan ilmeisesti pysty kopioimaan, eikä uusissa soittimissa edes ole digitaalilähtöjä. Niinpä, kyllä minäkin haluan uuden formaatin, jota on pakko kuunnella yhdeltä fyysiseltä kappaleelta, eikä vaikka kovalevyltä. Voi olla, etten paljon halua tällaisia tuotteita ostaa.
Eipä ole kiva olla äänitekuluttajana nykyään, varsinkaan jos haluaisi maksaa artisteillekin.
Niin, enemmän minä olen rahaa av-viihteeseen tuhlannut kopioinnin jälkeen. Ongelma teollisuudelle saattaa toki olla se, että voin kokeilla tuotetta etukäteen (no, radiosoittoa on ollut vaikka kuinka kauan), ja ostan siis vain ne tuotteet, jotka ovat riittävän hyviä.
Myönnän: ammattimaisesti toimivat kopioijat ja myyjät ovat ongelma. Mikään noista kielloista, laeista tai teknisistä estoista eivät kuitenkaan estä ammattikopioijia, vaan vain tavallisia kuluttajia. Siksi suurten kampanjoiden tekeminen kuluttajaa vastaan vaikuttaa omituiselta - samalla rahalla voisi yrittää estää niitä todellisia uhkia.
Saman asian ovat monet muutkin sanoneet. Pitäisi vain saada perille noille antipiratisteille se, että turha on sitä ainoaa rahalähdettä kiusata. Se voi vaikka olla antamatta rahaa.
Kuten Janne sanoi, kieli poskessa, mutta kuitenkin: tietokonepelit ovat iso ja toimivahko bisnes. Olen tänä vuonna laittanut kuukaudessa noin halvan cd-levyn verran yhteen tietokonepeliin. En ole ostanut yhtään cd-levyä. Olen ostanut hyviksi tuntemiani ja aikaisemmin näkemiäni dvd-elokuvia. Olen myös katsellut intternetistä kopioituja sarjoja - suurimmaksi osaksi sellaisia, joita olisin voinut katsoa tv:stä ja jotka olen ajatellut ostaa itse, kunhan niitä vain saa.
Muuten menee kivasti, varsinkin kotona. Eilen olimme ensimmäisen kerran Mirvan kanssa lapsenvahtina, tosin Kristel oli oven takana roolipelaamassa, joten apukin olisi ollut lähellä. Hyvin selvisimme, vaikka Nealla olikin vähän itku välillä.
Tänään pitäisi vielä pitää Addua. Saa nähdä mitä siitä tulee, on taas ollut pitkähkö tauko...
Maanantai 13.9.2004
Ensimmäinen luento pitkästä aikaa: aloitin Avaruustähtitieteen yliopistolla. Luennon alussa tuli päivän absurdiusannos, kun saliin oli kerääntynyt jo viisi innokasta opiskelijaa. Salin eteen nimittäin tuli joku laitoksen henkilökunnasta ja kertoi, ettei kurssia valitettavasti tänä vuonna järjesteteä. Opiskelijat olivat hieman huuli pyöreinä, eikä kukaan ehtinyt sanoa mitään järkytykseltä, kunnes luennoija tuli hetken päästä takahuoneesta läppärin kanssa ja keskeytti tämän huonojen uutisten tuojan sanomalla luennoivansa kurssin.
Luento olikin sitten muistutus siitä, miksen yleensä käy luennoilla. Jotenkin minusta tuntuu siltä, että korkeakoululuennoijat etenevät kovin hitaasti, joten säädän sitten kaikkea muuta luentojen aikana. Tänään yritin kirjoitella ropeja.
Tiedä sitten, mistä tuo luentojen hitaus johtuu - viimeksi kesäkoulussa kaikki oikeat oppitunnit olivat minusta sopivia, ja luennoitsijatkin olivat normaaleja yliopistoluennoijia. Sitten taas normaaleilla luentokursseilla tuntuu, että edetään hitaimpien mukaan, ja minä sitten taidan olla niitä nopeimpia ainakin omasta mielestäni.
No, onneksi harvalla luennolla on pakko olla. Syksyn ohjelmassa on ainakin tuon Avaruustähtitieteen lisäksi neuraalilaskentaa ja tähtitieteen numeerisia menetelmiä sekä Päätöksenteko ja ongelmanratkaisu. Yritän suorittaa noita suurimmaksi osaksi laskemalla laskareita (joo joo...) ja lukemalla itse.
Windows hajosi viikonloppuna. Ongelma oli harvinaisen hankalasti debugattava, koska se ilmeni koneen jumiutumisena suurimmassa osassa bootteja, noin puoli minuuttia login-ruudun tulon jälkeen. Sain koneen ylös sitten vikasietotilassa, jolloin selvisi, että event-logissakaan ei ollut mitään erikoista. Äh.
Kysyin sitten neuvoa nyysseistä. Sainkin pari vastausta: "Asenna uudelleen" ja "Korjausasenna". Hienoa, että tämän helpon ja toimivan ja turvallisen järjestelmän korjaamiseksi voi tehdä jopa uudelleenasennuksen. No, säädin asentamatta hetken, mutta kun kone näytti jumittavan edelleen, korjausasensin sen.
Korjausasennus oli sitten aika hupi: se käytti normaalin ensiasennuksen odotusruutuja, joissa kerrottiin muun muassa kuinka nopea, varma ja turvallinen uusi Windows XP on. Minua ainakin huvitti itsekseen solmuun saattaneen järjestelmän kutsuminen varmaksi ja turvalliseksi... En siis ollut tehnyt koneelle mitään, mikä olisi voinut aiheuttaa tuon.
Ja tällä Windowsin korjaamisellahan oli kiire: EVEn skilli oli menossa loppuun ja piti päästä vaihtamaan. Asioilla on tärkeysjärjestys.
Vähän penseä olo: tekisi mieli kenata kaikki päivät kotona. Tiedä sitten mistä johtuu.
Perjantai 10.9.2004
Taas on yksi työviikko ohitse. Jokin toimii nyt, ja työt tuntuvat edistyvän. Silti huomaan, etten tiedä ihan perusasioitakaan aktiivisista galakseista. No, nykyään osaan jo löytää niistä lisää tietoa, joten ei tuo niin haittaa.
Kotona töidenkin teko tuntuu sujuvan paremmin kuin ajattelin. Jotain hyötyä siis tästä erilliseen huoneeseen ja nurkkaan ahdistetusta toimipisteestä - ja kuulokkeista.
Lentiskin alkoi taas sisäsalilla, tai oikeastaan se alkoi jo viime viikolla ja tänään ehdin ensimmäisen kerran mukaan. Sentään saan TKK:n henkilökuntana edelleen suhteellisen edullisen hinnan liikuntatarralle. Kivaa oli, enkä ollut edes kauhean ruosteessa. Muut jatkoivat vielä kahden tunnin jälkeen, minä lähdin kotiin. Tuntuu nyt hyvältä idealta, oikea käteni on jo arka...
Tiistai 7.9.2004
Syys näyttää saapuneen, sataa ja on kylmä. Ilma on kuitenkin raikas, eikä ulkona tarvitse hikoilla. Pidän syksystä. Kohta saa kävellä pimeillä märillä kaduilla juuri sateen jälkeen ja haistella ilmaa ja asfalttia.
Satunnaisia tutuntuttujen blogeja lukiessani törmäsin pariin tupakoinnin aloittamisesta kertovaan juttuun, joten kerronpa minäkin historiani. Kun olin pieni, meillä ei poltettu. Kerran vappuna tökkäsin naamarin suuhun tupakan, mutta se lähti kovin äkkiä pois. (Äitini oli lopettanut, kun alkoi odottamaan minua, mikä on mukavaa.) Kokeilin ensimmäisen kerran ala-asteella jostain vanhasta tumpista, enkä siis maistanut paljon mitään.
Lukiossa vaihdoin piirejä aika täydellisesti, ja ns. etsin itseäni. Ensimmäisellä luokalla ajauduin niihin enemmän juoviin 'kovispiireihin' (lukiossani kukaan ei ollut niin hirveän peruspahis, tai siis, opiskelu oli kaikille suhteellisen tärkeää ja helppoa), joten syyslomalla käydessämme Ruotsissa kouluporukan kanssa, piti minun ostaa taxfreestä aski sitä kyttyräeläintä. Eihän minulle ollut kukaan kertonut, että se on aika vahvaa, ja poltin sinä iltana kai pari tupakkaa, humalassa tietenkin.
Takaisin kotiin päästyäni en viitsinyt heittää askia roskiin, pihi kun olin jo silloin. Yritin siis polttaa loppuja savukkeita välitunneilla, osaksi varmaan päästäkseni olemaan vielä enemmän in. No, ei se yskiminen mitenkään kovin in ollut, ja luovutin sitten noin puolet askista pois. Sen jälkeen taisin jonkun kerran polttaa lukiobileissä, mutta sekin jäi sitten pois. Enpä ole kaivannut.
Hmh, tekisi melkein mieli kirjoittaa enemmänkin lukioajoista. Minulla oli kivaa silloin, tosiaan tuo piirien vaihto vaikutti, enkä ollut todellakaan ollut kovin a) suosittu enkä b) messissä yläasteella. Näillä lienee jokin yhteys. Kohta b) parani lukiossa, ja silloin myös kohdan a) merkitys väheni. Sinänsä hassusti, sitten niitä hyviä ystäviä tulikin enemmän. Joku zen-juttu, kai, yrittämättä onnistuu.
Luin matkalla ensimmäisen kerran Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan-sarjaa, kirjan nimi oli Diplomatic Immunity. Se toimi hyvin, vaikka oli sarjan n:s osa, ja pysyin hyvin kärryillä. Pitänee hankkia sarjaa alusta asti.
Olen myös lukemassa läpi Dyyni-sarjaa, kun satuin ensin löytämään Kampintorin divarista Dune Messiahin, ja sen luettuani Tapiolan kirjastosta jatkoa. Messiah oli vielä hyvä, ja matkalla lukemani Children of Dune ei sekään ollut lainkaan niin huono kuin muistin. Seuraavat kaksi osaa ovatkin sitten varsinaista tuubaa, mutta taso nousee viimeisessä osassa. Prequeleihin en koske.
Sunnuntai 5.9.2004
No niin, nyt olen takaisin Irlannista. Pistän matkakuvauksen tämän päivän kohtaan, lähinnä siitä syystä, että muuten se jakautuisi hankalasti, enkä jaksa koodata skriptaan nyt mitään uutta. Valokuvia ehkä tänään, kunhan jaksan käydä ne läpi.
Myöhemmin illalla
(No niin, hankalaan paikkaan, mutta kuitenkin.) Kuvia matkalta.
Sunnuntai, 29. 8. 2004
Lähtö aamupäivällä. Satoi. Onneksi vanhempani heittivät minut kentälle, niin ei tarvinnut kastua pahemmin. Kone lähti ajoissa, mikä oli hyvä.
Tilaisuus, johon olin menossa oli siis nuorten eurooppalaisten radioastronomien kokous: lähinnä väitöskirjavaiheessa olevien opiskelijoiden tapaaminen, siis. Meitä oli monelta radioastronomian laidalta, ja pari asiaankuulumatontakin, mutta se ei menoa haitannut.
Matkalle lähtiessäni olin normaalin tapaani ärsyyntynyt: jostain syystä vihaan muutoksia ennen kuin ne tapahtuvat, vaikka tietäisin, että minulla on luultavasti kivaa kuitenkin. Matkalla ärsyynnyin sitten siihen, että matkustus ei ole oikeastaan kuin odottamista. Onneksi osaan jo varautua hyvällä kirjalla, joten minulla oli tekemistä lentomatkan ajan.
Koneen laskeuduttua Dubliniin aloinkin jo panikoida enemmän. Kokous oli Corkissa, ja Suomen matkatoimiston kanssa säätäessä paras (ja melkein halvin) vaihtoehto oli lentää Dubliniin ja ottaa sieltä juna Corkiin. Niistä kahdesta junasta, joihin voisin ehtiä, toiseen oli enää noin tunti aikaa kun pääsimme vihdoin pois koneesta, sillä vaikka aikaa oli varattu hyvin ja konekin oli ajoissa, jouduimme odottamaan vapautuvaa porttia parikymmentä minuuttia. No, taksi toimi, ja onnistui saamaan minut ajoissa junaan. Fiksusti olin saanut laukkuni sisään matkustamoon, vaikka se oli liian painava (n. 10 kiloa), joten minun ei tarvinnut odotella kentällä lainkaan.
Pääsin siis Corkiin ajoissa, ja palloilin hetken juna-asemalla, kunnes paikallinen järjestäjä Denise Gabuzda löysi minut ja kolme muuta kokoukseen tulevaa tyyppiä asemalta ja pääsimme hostelille. Perillä sain paikan huoneesta ja ilmoittauduttua konferenssiin. Lähdin hieman katselemaan ympäristöä, ja kohta törmäsin kaupungille kävelevään porukkaan, joka vaikutti radioastronomeilta. Olin oikeassa, ja kohta löysimme baarin, joka tarjoili 11 hengelle ruokaa.
Normaaliin konferenssitapaan ihmiset olivat hieman varautuneita aluksi, mikä on toki ymmärrettävää. Italialaiset puhuivat keskenään, ja tunsin oloni hieman orvoksi ainoana suomalaisena - jokaisella muulla oli seurueessa ainakin yksi tuttu. Olympialaisten loppuseremoniat kuitenkin saivat hieman keskustelua aikaan.
Lähdin aikaisin nukkumaan, kahden tunnin aikaero ja turruttava matkustaminen vaikuttivat selvästi.
Maanantai, 30. 8. 2004
Aamiaisella onnistuimme saamaan sattumalta kasaan Itä-Eurooppa -pöydän: Suomi, Latvia, Venäjä. Venäjältä tullut Susanna keskusteli hetken, mutta hiljeni sitten, kun pöytään tuli lisää ihmisiä. Tämä olikin viimeinen kerta kun kuulin hänen puhuvan mitään, paitsi esitelmänsä aikana. Ehkä huono kielitaito vaikuttaa. :/
Ensimmäisen kokouspäivältä kirjoitin muistiin sen, että ilmeisesti maailmassa todella on ihmisiä, jotka puhuvat samalla aksentilla kuin Red Dwarfin Lister (myöhemmin selvisi, että tämä kaveri on Manchesterista, ja Lister puhuu Liverpoolin murteella - ihan eri asia siis...) Esitelmät olivat varsin hyviä, varsinkin kun tämä oli selvästi monelle ensimmäinen kokous.
Esitelmien jälkeen hostelilla paikalla olleet pari ruotsalaista (No, okei, Eva oli ruotsalainen ja Rodrigo Chilestä, mutta töissä Onsalassa) ja hollantilainen Bjorn (en tiedä, pitäisikö tuon olla ö:llä, kaikissa papereissa luki kyllä Bjorn, mutta se voi olla merkistöongelma) olivat lähdössä Barry's -nimiseen kapakkiin, jota hostelin yksi tyyppi suositteli. Eipä siinä paljon ollut vastaan sanomista, joten etsimisen jälkeen löysimme baarin. Siellä oli mukava sisäpiha, jossa Rodrigo sai myös polttaa.
Baarissa hetki meni juomien oston kanssa säätöön: selvästi oli vain pohjoismainen tapa, että jokainen ostaa omansa, joten aloimme juoda kierroksittain... onneksi meitä oli vain neljä tällä reissulla. Paikallinen Murphy's-stout oli hyvää. Jutut alkoivat suhteellisen huonoina ja pahenivat sitten. Ja tämä oli vasta toinen ilta, vieraiden tyyppien kanssa.
Kävimme myös haukkaamassa hampurilaista paikallisessa pikaruokalassa, ja sitten lähdimme etsimään baaria, jossa olisi musiikkia. Löysimmekin pienen baarin, jossa tyyppi soitti kitaraa. Irlantilaisin kappale taisi olla U2:ta. Könysimme takaisin hosteliin joskus yhdentoista jälkeen, kapakan mentyä kiinni.
Tiistai, 31. 8. 2004
Aamulla olin yllättävän virkeä. Esitelmät olivat suurin osa edelleen hyviä, ja nyt aloin jo tajuta jotain, sillä siirryimme tähtien syntyalueista galakseihin.
Aloin hieman harmitella, että päätin olla hakematta väikkäripaikkaa, joka täällä olisi ollut auki keväällä. Cork ja paikalliset tutkijat vaikuttivat hyvin mukavilta. No, päätöksissä on se paha puoli, että niiden kanssa joutuu elämään - ja loppujen lopuksi Nea ja Tuomaksen ja Maaritin vielä syntymätön lapsi tuntuivat jo tuolloin hyvältä syyltä jäädä Suomeen. Elettyäni hetken pienen lapsen kanssa tajusin, että tein sittenkin oikean valinnan. (Tässä vaiheessa iski koti-ikävä ensimmäisen kerran.) Aikuisten kanssa 4 vuotta ei ole niin pitkä aika, mutta pienelle lapselle se on. (Argh, tuleepas sitä siirappia. :)
Tämän päivän sosialisaatio tuntui edelleen olevan hieman vaiheessa: en ollut päässy mihinkään ryhmään sisään, vaikka puhuinkin monien kanssa. Lounaalla iski paha kokous-angst, ja lähdin vaeltamaan kampukselle yksin. Osa rakennuksista oli varsin kauniita, sekä vanhimmat 150 vuoden takaa että uusimmat noin 10 vuoden aikana rakennetut. Väliin mahtui sitten paljon 60-70-luvuilla rakennettuja betonikolossihirvityksiä.
Illalla kokousväsymys iski kuin miljoona volttia, ja otin iltapäivällä kolmen tunnin torkut. Herättyäni noin yhdeksän aikaan olin edelleen kovin väsynyt, ja hostel tuntui kovin tyhjältä, joten pesin hampaat ja kävin nukkumaan. 13 tunnin unet olivat hyvä.
Keskiviikko, 1.9. 2004
Tämä olikin sitten kokouksen taukopäivä: meidät lastattiin bussiin ja ajoimme katsomaan paikaillisia raunioita. Onneksi keskiviikko olikin sitten viikon kylmin ja sateisin päivä.
Ensimmäiseksi kävimme katsomassa vanhaa luostaria, jonka englantilaiset polttivat muistaakseni 1100-luvulla. Harmi, kivan näköinen paikka oli luostarilla.
Toisena vuorossa oli vanha restauroitu rengaslinnoitus. Siellä oppaana oli varsin hauska setä, joka vitsaili ja sai kaikki nauramaan - ja tiesi varsin paljon paikkansa toiminnasta. Linnoitus oli 20-30 ihmisen perhekunnan asumus, ja oli luultavasti varsin mukava ja suojaisa paikka.
Sitten olikin jo lounasaika, ja kävin pienellä porukalla pubissa syömässä. Koska kokouksen vetäjä otti olutta, otin minäkin. Vapaapäivä mikä vapaapäivä.
Jatkoimme vielä pariin kohteeseen: astronomien oli pakko käydä katsomassa vanhaa kivirengasta, jolla saatiin tiedettyä syyspäiväntasaus. Tietenkin pohdimme, miten tämä saatiin tehtyä ja mitä muita mittauksia pystyttiin moisilla instrumenteilla tekemään. Viimeisenä oli vuorossa korkealle kukkulalle rakennettu kivinen linnoitus, tai oikeastaan sen matalat rauniot. Tuli mieleen vanhat vartiolinnoitukset Suomessa...
Illalla vuorossa oli baareja ja ruokaa, ei kovin yllättäen. Kokeilimme lisää paikallisia juomia, Bulmer's -siideri ja Beamish-stout olivat myös hyviä. Tällä kertaa ensimmäisessä pubissa eksyin britti-joukkoon, yhdellä australialaisvahvistuksella. Hauskaa oli, taas.
Illallispaikkana oli tällä kertaa pitseria, seurueen italialaisen vastustuksesta huolimatta. Yksi englantilainen kaveri heitti vitsin black pudding -pitsasta - ja osoittautui, että pitseriasta sai sellaista. Pakkohan semmoinen oli sitten maistaa, ja peruna-verimakkara-yhdistelmä maistui oikein hyvältä pitsan päällä.
Tuolta jatkoimme sitten, etsien irkkumusaa. Löysimme pari muuta baaria, ja penseän baarimikon, joka kämmäsi useat tilaukset. Lähdin takaisin hostelille puoli kahdentoista aikaan väsymyksen ja liiallisten tuoppien iskiessä. Lähes kaikki muut jatkoivat pidempään, sain kävelyseuraksi vain Hayleyn (se australialainen).
Torstai, 2. 9. 2004
Aamulla väsytti. Ei yllättänyt. Ei ollut darraa, mikä yllätti.
Tänään frustroiduin kunnolla irlantilaiseen tietoturvapolitiikkaan: kampuksen julkisista koneista ainut ulospäin sallittu TCP-portti vaikutti olevan 80, eikä koneilla tietenkään ollut mitään ssh:ta osaavaa terminaaliohjelmaa. Elin siis viikon lähes ilman intternettiä, luin vain blogit kertaalleen. No, selvisin...
Iltapäivällä suunnitelmani oli käydä läpi esitykseni ja käydä nukkumaan ajoissa. Hostelilla en edes saanut puolessa tunnissa kalvoja ulos laukusta ja sitten kuulinkin pihalta Rodrigon ja Evan suunnittelevan Barry's:iin menoa. Laukkasin pihalle, ja ehdinkin mukaan. Tällä kertaa meitä oli myös Manuel ja Elena.
Barry's oli kuitenkin vielä kiinni, joten haahuilimme hetken ja eksyimme hyvin paikallisen näköiseen baariin. Sekin oli mukava, mutta ulkoterassi houkutteli, ja jatkoimme siis Barry'siin yhden tuopin jälkeen. Sieltä jatkoimme sitten kokouksen "viralliselle" baarikierrokselle, aloittaen ensin Irlannin ilmeisesti vanhimmasta pubista Gateway. Sieltä lähdin sitten takaisin hostelille, muiden jatkaessa kolmeen asti yöllä - en tajua miten ne jaksoivat... Jaksoin sentään käydä kalvot läpi ja järjestää ne uudestaan, paremmin.
Perjantai, 3.9. 2004
Esitelmäni oli toisena. Käytin kalvoja, koska OpenOffice-ppt-export ei ollut siirtänyt kaikkia kuvia. Äh. Olin harvinaisen hermostunut, mutta se ei kuulemma näkynyt. Ehkä olen oppinut jotain esiintymisestäkin.
Yleisesti ottaen kokouksen esitelmät olivat loistavia. Muutama esityksistä, varsinkin venäläisten olivat aivan helvetin huonoja - mutta kielitaidon puute vaikuttaa paljon. Muutenkin kokous, noin tieteellisenä kokouksena oli upea, tekniset asiat toimivat paremmin kuin suurimmassa osassa "oikeampia" kokouksia. Nämä lienevät tyyppejä, jotka näkevät toisiaan usein tulevina vuosina. Toivottavasti näen muitakin kuin aktiivisten galaksien parissa työskenteleviä ihmisiä. Toisaalta Euroopassa etäisyydet ovat sen verran pieniä, jopa Suomesta, että ei ole mikään mahdottomuus käydä ihan siviilivierailuilla.
Kokouksen virallisesti loputtua pääsimme katsomaan yliopiston observatoriota. Se oli restauroitavana, ja varsin huonossa kunnossa, mutta teleskooppi oli hienon näköinen.
Rodrigo sai sitten loistoidean (vaikka yritti vyöryttää sen Evan niskoille): he keräsivät kolehdin ja kävivät ostamassa yhteistä viinaa (ja blandiksia) pohjiksi. Jes. Rodrigo olikin asiallinen baarimikko, vaikka ainekset olivat hieman köyhät. Keräämillämme rahoilla saatiin vain yksi Bacardi-pullo ja blandista.
Viinasta ylijääneille rahalle piti keksiä tosin käyttö, ja loppujen lopuksi kisasimme, kuka kertoo parhaan vitsin omalla kielellään. Skaban voitti puolalainen nainen, ihmeellistä haukkumista sisältäneellä vitsillään. Taisin ymmärtää eniten vitsejä, vaikka espanja, latvia, venäjä, unkari ja puola menivät aivan ohitse...
Tällä reissulla olikin varsin hauskaa. Kiersimme pari pubia (ja Rodrigo sai vihdoin Weißbierinsä, josta hän oli puhunut koko viikon), löysin satunnaisia Monty Python -faneja, tanssimme. Valitettavasti kaikki kiva loppuu aikanaan ja kolmelta könysin takaisin nukkumaan.
Lauantai, 4.9. 2004
Heräsinkin sitten jo ennen kahdeksaa... Matka takaisin oli hieman vaivalloinen, ensin juna Dubliniin ja sitten lentokone Amsterdamin kautta Helsinkiin. Matkalaukku jäi jonnekin välille, Damissa oli aika kiire, joten luulen, että sinne.
Olen nyt sitten juossut Schipolin läpi: Schengen-alueelle tullessa oli 6 tiskiä passintarkastuksessa ja aivan käsittämätön jono. Loistavaa tilannetajua osoittaen me muutamat samalla reitillä olleet suomalaiset ryysäsimme jonon ohitse, ja ehdimme juuri koneeseen. Matkalaukut eivät sitten todellakaan ehtineet, joten nyt osa kamoista on vielä matkalla.
Kokonaisuutena matka oli loistava. Antia oli paljon muutakin kuin baarit, vaikka tässä olenkin keskittnyt vapaa-aikaan. Varsinkin matkalla solmitut kontaktit ovat varmasti tärkeitä tulevaisuudessa: on hyvä tuntea kollegoita. Opin myös uusia asioita, esitelmät olivat suurimmalta osaltaan varsin hyviä, ja meille pidettiin muutama review-tyyppinen luento. Sain myös joitain ideoita tulevaisuuden yhteistyöprojekteiksi.
Yksi hassuimmista asioista oli suomen kielen nopea haipuminen päästä: tajusin monta kertaa ajattelevani koko ajan englanniksi, ja viimeisenä iltana vitsejä kertoessa minun oli todella vaikea pysyä pelkästään suomessa. Matkalla tuli myös entistä enemmän tunne nuoresta kosmopoliitista eurooppalaisesta keskiluokasta. En usko, että tämä on kovinkaan uusi ilmiö, mutta minusta on jotenkin kumma, että tulen paljon helpommin toimeen ja keksin enemmän puhuttavaa satunnaisesta länsimaasta tulleen akateemisen nuoren kanssa kuin jossain Espoolaisessa baarissa. Eipä sinänsä yllätä, olen kuitenkin aika geek (tämän ja nerd-sanan merkityksestä oli useampikin keskustelu viikon aikana :).