Marraskuu 2004
Sunnuntai 14.11.2004
Taas meni yksi viikonloppu. Eilinen diskurssi oli mukava ja opettava, ja Joyn ja Krabakin läksiäisissä oli paljon ihmisiä, hyvää ruokaa, ei niin hyvää boolia (se viimeinen ainakaan) ja erittäin kivaa. Harmi kun tyypit menevät kauas pois.
Isänpäiväkin oli rauhallinen.
Torstai 11.11.2004
Seuraan useaa webisarjakuvaa. Osa niistä ilmestyy päivittäin, osa kolmisen kertaa viikossa, osa satunnaisemmin. Ymmärrettävistä syistä seuraan lähinnä mielestäni hyviä sarjakuvia. Usein pelkästään webissä julkaistavat sarjakuvat ovat mielestäni parempia kuin esimerkiksi sanomalehtisarjakuvat: ison syndikaatin (yhdysvaltalaisissa sarjakuvissa) mielipide laimentaa jonkin verran kaikkia sarjakuvia - vaikka joku Doonesbury onkin varsin kriittinen.
Monet näistä webisarjakuvista kuvaavat 20-30 -vuotiaiden nuorten elämää, kuten vaikka Something Positive, Queen of Wands ja Real Life. On tietenkin helppo kirjoittaa suunnilleen omasta elämänpiiristä.
Jotenkin minua kuitenkin sitten usein häiritsevät näihin sarjakuviin yhdistettävät fantasiaelementit. Kaikki näistä eivät häiritse, kuten Questionable Contentin Pintsize, pieni sekava robotti, tai Something Positiven Choo-choo Bear, luuton kissa. Joissain sarjakuvissa sitten tulee tällainen fantasiajuttu mukaan eri tavalla, joka minua häiritsee. Wapsi Squaressa meno on yleensä varsin maanläheistä, mutta juuri nyt siinä näyttää alkavan ihan kummallinen fantasiatarina. En tykkää.
Ehkä syynä häiritsevyyteen on se, että sarjakuvan tyyli muuttuu kovin. Questionable Content aloitti heti Pintsizen esittelyllä, eikä se ole koskaan vienyt koko sarjakuvaa omakseen, ainakaan pitkäksi aikaa. Myös Choo-choo Bear on yleensä vain taustaelementti. Sitten taas kun Tepozin kutsumat känniteinit ovatkin jotain suurta pahaa, niin Wapsi Squaren ihmissuhdetapahtumat tuntuvat kummilta.
Ihmeelliset tarinat ovat toki mukavia: luenhan Errant Storyä ja Schlock Mercenarya sujuvasti. En taida tykätä niinkään genrejen sekoittamisesta - vaikka toki "fantasiasävytteinen normaalimaailma" on toki genre itsessään.
No, tulipa mainostettua sitten... Pidän kuitenkin noista kaikista sarjakuvista, ja suosittelen muillekin.
Tiistai 9.11.2004
Kirjoitus on aika jännä keksintö. Luen joka päivä paljon, sekä tietokoneelta että paperilta, ja noin niinkuin työnkuvaan kuuluisi kirjoittaminen, mutta nyt tuntui siltä, että kirjoittamista pitäisi arvostaa enemmän. Aplodit sille, joka keksi ruveta kirjaamaan asioita muistiin.
Nyt voimme siis kirjoittaa ajatuksia talteen ja lukea niitä pitkänkin ajan päästä. Eihän se ehkä tunnu äkkiseltään niin kummalta idealta, eikä se sitä oikeastaan olekaan, mutta silti on ihmeellistä, miten helppoa se oikeastaan on. Nykylaitteet tekevät kirjoituksien luettamisen muilla vielä helpoksi. (Niin, kuten tämäkin laitteisto tässä.)
Äh, pitäisi kirjoittaa enemmän - en saa tässäkään nyt oikein sanottua mitä yritin. Lähinnä sitä siis, että kirjoitustaito on hienoin ihmisen keksimä juttu: kaikki muu, mitä olemme tehneet, olisi vain pienen piirin juttu ilman kirjoitusta, pelkän suusanallisen kulkemisen varassa. No, eihän tämäkään aina ole hyvä, kuten kaikenmaailman tv-chatit todistavat...
Välillä tuntuu, että kommenttimahdollisuus tähänkin päiväkirjaan voisi olla hyvä. Nyt tämä on hieman yksisuuntainen kommunikaatiomuoto, ja vaikka se sellaisenaan toimii hyvin, voisi jonkinlainen vuorovaikutuskin olla mukavaa, noin niinkuin kirjoittamisen kannustimena.
Lauantai 6.11.2004
Tulin tässä miettineeksi ammattiliittoja ja tulosopimuksia. Alunperin sain sysäyksen joiltain yhdysvaltalaisilta ihmisiltä, joiden kanssa keskustelin postilistoilla. Sama asenne näyttää olevan nyt tulossa Suomeenkin, ainakin joidenkin uutisten kautta. Palkka-alea ehdotetaan irtisanomisten vaihtoehdoiksi, lomia voisi muuttaa rahaksi, ja muutenkin pitäisi mennä työpaikkakohtaiseen sopimiseen asioista. Yhdysvalloissa toki ammattiliitot ovat monelle työläisellekin kirosana, ja selvästi tunteiden asia.
Yksinkertaistan tässä tietenkin hieman: pidän työntekijöitä ja yritystä tietyllä tavalla vastapuolina. Tietyllä tavalla firmasta siis yrittävät saada rahansa pois sekä omistajat että työntekijät, mitä rajoittaa rahan kokonaisvirta yritykseen.
On kuitenkin olemassa syy, miksi työntekijöiden kannattaa tehdä yhteistyötä, eikä jokaisen neuvotella omaa tai edes työpaikkakohtaisesti. Yrityksiä on paljon vähemmän kuin työntekijöitä, ja ne voivat neuvotella huomattavasti helpommin joko eksplisiittisen tai implisiittisen sopimuksen, mihin voivat suostua. Implisiittinen sopimus on siis sellainen, jota ei sovita, vaan "näin on aina tehty", eksplisiittinen sopimus taas solmitaan.
Työntekijöitä on paljon enemmän, ja he ovat noin periaatteessa järjestäytymättömämpiä ja kommunikoivat keskenään huonommin. Tässä mielessä työntekijöiden järjestäytymättömyys ja työpaikkakohtaiset sopimukset tuntuvat täysin järjettömiltä, tietenkin työntekijöiden kannalta - firmoillehan se on hyvä, kun sopimuksen voi tehdä yksipuolisesti. Asiantuntija-aloilla tämä ei ole ehkä vielä ihan niin suuri ongelma kuin niin sanotuilla matalapalkka-aloilla - mutta ongelma taitaa sitten olla tosiaan siellä. Kuka nyt tahallaan matalaa palkkaa haluaisi, varsinkin jos firma kuitenkin menestyy? (Linkittäisin tässä Reko Ravelan blogientryyn aiheesta, mutta se ei taida onnistua. Päivä on siis marraskuun 1. 2004.)
Yritysten psykopaattiudesta voisin kirjoittaa enemmänkin, mutta mainitsen tässä vain kilpailun ja sen, että eihän yksikään yritys halua kenenkään kanssa kilpailla, päinvastoin. Monopoli tai kartelli on aina mukavampi tilanne, noin niinkuin sen rahavirran kannalta. Tässä valossa kaiken kilpailuttaminen, esimerkiksi joukkoliikenteen, ei tunnu jotenkin järkevältä: kohta meillä on vain bussikartelli, eikä siitä mitään kilpailuetua tule.
Toinen asia on se, että kilpailuttamisessakin pitäisi kiinnittää huomiota muuhunkin kuin hintaan. Muuten saadaan halvimmalla ja nopeiten tehtyä, mikä ei suinkaan aina ole parasta.
Voisin vielä valittaa monestakin asiasta, kuten siitä, että Raamatulla yritetään kumota tieteellisiä teorioita, mutta jätän väliin. Ei ole kiva lyödä puolustuskyvyttömiä.
Noin muuten, henkilökohtaisessa elämässä, menee mukavasti. Liityin Bookcrossingiin, ja nyt pitäisi keksiä joku kirja, joka laittaa kiertoon.