Tammikuu 2005
Tiistai 11.1.2005
Tänään sain ensimmäisen kerran pitkään aikaan tutustua uuteen Amerikan ihmeeseen: juttelin Paypalin puheentunnistusautomaatin kanssa. Piti hoitaa säätö, jota en ollut saanut sähköpostilla hoidettua. Jaksoin kuunnella automaattia noin kaksi minuuttia - se jopa ymmärsi suunnilleen mitä yritin sanoa. En vain löytänyt valikoista oikeaa vaihtoehtoa, joten tuskissani sanoin koneelle "Could I get a human operator?".
Hetken miettimisen jälkeen kone kysyi "I think you said 'agent'. Is this correct? Please answer 'yes' or 'no'". Sanomalla 'yes' pääsin sitten puhumaan, jonotuksen jälkeen, oikealle ihmiselle, mikä oli helpotus. Edes eteläaksentti ei haitannut pahasti, ja asia selvisi - olin unohtanut juttuja puolessa vuodessa.
Tiistai 4.1.2005
No niin, uusi vuosi taas. Viime vuosi oli kiva, ja sain sentään jotain aikaan: valmistuin.
Jotenkin olen taas jumittunut kotiin, täällä on niin kivaa. Uutenavuotena tuli sentään käytyä Talon pippaloissa, joissa oli myös kivaa, kuten yleensä.
Sain syksyltä ainakin yhden kurssinkin läpi: neuraalilaskennan jatkokurssi meni läpi, ihme kyllä. Muut ovat vähän niin ja näin, pitäisi vielä kirjoittaa kirjoitelmia. Ei jaksaisi. Sentään valoa on taas enemmän, niin on vähän pirteämpää.
Oman talon hankinta pyörii entistä enemmän mielessä. Ei se niin älytön idea ole: lainaa tuntuu saavan helposti riittävästi, ongelma on enemmänkin hyvien talojen puuttuminen. (Lainalaskurit webissä ovat pahoja, niihin on liian helppo laittaa optimistisia arvioita, ja pankin tyypithän voivat päättää jotain aivan muuta.
Korot sitten kuitenkin nousevat, kun sitä lainaa ottaa, mikä on ongelma. Asunnot maksavat nyt vielä aika lailla, joten riski olisi varsin iso. Ei meillä nyt pahemmin kiirettäkään ole muuttaa, sinänsä. Lapset tarvitsevat huoneita vasta ajan päästä, ja meillä on tämä pelihuone vielä tarvittaessa lastenhuoneeksi, enkä minä nyt riemusta hihkuen halua omakotitalon pihaa vaivoikseni. Ehkä sitä sitten joskus...