Helmikuu 2005
Maanantai 28.2.2005
Kun muutkin niin minäkin.
10 vuotta sitten
valmistauduin ylioppilaskirjoituksiin. Kirjoitin M:n paperit, osana valinnaisten ylioppilaskirjoitusten kokeilua, eli sain kirjoittaa pakollisena äidinkielen, toisen kotimaisen, matematiikan ja reaalin. Pyrin ja pääsin Teknilliseen korkeakouluun lukemaan sähkötekniikkaa. Vaihtoehtoina oli myös Helsingin yliopisto, pääsin papereilla lukemaan tietojenkäsittelytiedettä, mutta paikan otin vastaan vasta seuraavana vuonna.
Kesällä aloin seurustella Mirvan kanssa, mikä muutti kovasti elämääni, ja muuttaa edelleen. Muuten kesä oli viimeinen koko kesäloma, en ollut töissä, vaan vietin paljon vapaa-aikaa. Taisin myös ropeltaa. Syksyllä muutin ensimmäisen kerran pois kotoa, ensimmäiseksi opiskeluvuodeksi Tapiolaan. Kävin viikonloppuisin kotona pyykkikassin kanssa, sillä koneellinen pyykkiä taloyhtiön pesulassa maksoi 15 markkaa.
Tutustuin myös opiskelijaelämään ja jätin sen sitten kerättyäni syksyn fuksipisteitä.
5 vuotta sitten
opiskelin edelleen. Mietin talvella 1999-2000 siirtymistä tietojenkäsittelytieteen opiskelijaksi, ja sen talven opintotulos olikin 13,5 opintoviikkoa. Seuraavana talvena opiskelinkin sitten puolet jäljellä olleista diplomi-insinöörin opintoviikoista. Kesän olin töissä, kuten muutkin opiskelun aikaiset kesät. Syksyllä menin uuden pääaineeni avaruustekniikan kurssille Radioastronomian perusteet ja sain sieltä seuraavan kesätyöpaikkani.
Asuimme Mirvan kanssa mukavasti Kannelmäessä, jonne olimme muuttaneet mahdollisimman pian armeijasta pääsyni jälkeen.
Olin vahvasti mukana Helsingin yliopiston roolipelikerhossa Alter Egossa, ja Ropeconissa työntekijänä, taas.
3 vuotta sitten
aloin saada opintoja lähes loppuun, paitsi diplomityötä, jota aloittelin. Aloin erota Alter Egon piiristä virallisissa tapahtumissa, vaikka ystäväpiiri olikin sitä kautta kerääntynyt.
Vuosi sitten
viimeistelin diplomityötä ja pohdin jatko-opintoja. Asuin jo Harmoniassa ihanan porukan kanssa, ja Nea oli tulollaan. Aloimme pohtia Mirvan kanssa omankin lapsen tekemistä oikeasti nyt.
Aloin myös pelata ensimmäistä MMOG:täni, EVEä. Huomasin olevani entistä enemmän kotona, mikä saattaa liittyä EVEen tai sitten ei.
Tänä vuonna
olen eronnut töistäni, päättänyt etten halua tehdä väitöskirjaa vielä. Olen myös viimeistellyt työni helppoa jatkamista varten, ja hyvästellyt monta mukavaa ihmistä.
Olen myös viettänyt lomaa ja hakenut töitä sekä käynyt neuvolassa usean kerran.
Eilen
kävin perheeni kanssa syömässä Kristelin vanhempien luona ja sen jälkeen Mirvan kanssa omien vanhempieni luona katsomassa mitä vanhoja tavaroitani saa heittää muuton jälkeen pois.
Tänään
kävin kaupungilla ostamassa maaleja ja liimaa sekä muita tarvikkeita rakentaakseni valmiiksi yli 10 vuotta kaapissa olleen M3 Bradley -pienoismallin. Matkalla törmäsin Taneen ja kävimme syömässä kiinalaisessa lounasta.
Kävin myös katsomassa näytelmän Ihmisiä hyvinvointivaltiossa. Pidin.
Huomenna
nukun mahdollisimman pitkään, pelaan Neverwinter Nightsiä, ja yritän jos saisin Kristelin antamaan Nean hoitoon tarpeeksi pitkäksi aikaa esitelmän kirjoittamista varten. Illalla menemme Mirvan ja Mirvan läppärin kanssa kylään Taloon, saanemme siellä teetä ja hyvää seuraa.
Torstai 24.2.2005
Ilmassa on selvää naimisen tuntua - useammat häät kavereiden keskuudessa tiedossa tai mennyt. Mukavaa, vaikka alkaa tuntua kohta kovin vanhalta. (Onnea kaikille asianosaisille! Sanon varmaan sitten naamaakin päin...)
Muutenkin olen miettinyt elämää tässä viime aikoina. Eroamiseni ja siis päätös olla tekemättä väitöskirjaa oli iso asia, ja työnhaku on vielä kesken. Olen kuitenkin päättänyt olla pääasiassa lomalla, enkä stressaa siis vielä tuosta. Nyt onkin ollut paljon parempi olla ja olen nukkunut paljo paremmin kuin aikaisemmin.
Olenkin lomaillut kunnolla. Ostin pari tietokonepeliä (Neverwinter Nights ja IL-2 Sturmovik Forgotten Battles) ja niitä tahkotessa onkin mennyt tunti jos toinenkin. EVE ei juuri nyt kiinnosta niin paljon kuin ennen, ehkä tietyn maalittomuuden puutteesta, ja siitä, että peli tuntuu olevan koko ajan enemmän ja enemmän suurten allianssien sotatanner, eli kaikki kehitys pelissä keskittyy isoihin taisteluihin. No, hupia siitä on vieläkin, nyt vain vähän vähemmän.
Aloin miettiä elämänvalintoja lauantaina Tuomaksen ja Maaritin pojan nimenantojuhlassa. Siellä meidän piti lähteä suhteellisen aikaisin, koska Nea alkoi selvästi väsyä, muttei osannut nukahtaa vieraassa paikassa. Yksi Tuomaksen ystävistä sitten sanoi vapaasti muotoiltuna, että noin monen ihmisen kanssa eläminen rajoittaa omien polkujen kulkemista. Aloin tuosta miettiä, että tämä kommuunielämä on hyvin paljon oman (tai meidän omien) polkujen kulkemista - enemmän konformistista olisi asua Mirvan kanssa kahden.
Lapsistakin minulle on sanottu, että "sittenhän et voi tehdä mitä haluat". Kumma, minusta tuntuu, että nyt lapsi on se, mitä haluan, kaikkine siihen liittyvine juttuineen. Tietenkään en voi sitten tehdä hetken mielijohteesta aivan kaikkea, mutta en minä ole tähänkään asti yleensä voinut. No, parin kesäloman aikana, ja silloinkin raha oli rajoite.
Tuo väikkäriahdistuskin oli luultavasti osaksi sitä, etten ollut koskaan oikeastaan miettinyt, mitä tekisin diplomi-insinöörin tutkinnon jälkeen. Päätin joskus kuudennella luokalla, että menen TKK:n Sähköosastolle ja valmistun diplomi-insinööriksi. Pääaine sentään vaihtui useaan otteeseen ennen opiskelemaan pääsyä, ja puhelintekniikkakin ehti vaihtua mikroelektroniikan kautta avaruustekniikaksi ennen valmistumista. Missään vaiheessa en sitten kuitenkaan miettinyt mitä sitten, ja jotenkin ajauduin Metsähoviinkin. Ei se huono juttu ollut, vaan paras työpaikka, jossa olen tähän mennessä ollut, ja olisinkin voinut jäädä, jollei väitöskirjan ja tohtorin tutkinnon tekeminen olisi ollut vaatimus. Toivottavasti nyt löytyy jotain fiksua tekemistä - ja jos ei, niin kyllä sitä aina jotain löytyy.
Ehkä tämä on sitten sitä aikuistumista. Ei kaikkea ehtisi kuitenkaan tehdä, vaikka rahaakin olisi rajattomasti. Koskaan kun ei ehdi kuin yhteen paikkaan kerralla. Nyt sentään tuntuu, että olen viime aikoina onnistunut valitsemaan ne paikat hyvin. Biljardi ja lentopallo tällä kertaa katsomon puolelta olivat mukavia. Huomenna pitäisi taas mennä pelaamaan sitä lentopalloa, toivottavasti nuha ei estä...
Ropeideoitakin olisi, eiköhän niitä ehdi tässä jossain välissä kirjoitella... ja pelauttaakin. Unknown Armiesia olen ehtinyt vähän pelaamaankin, ja se vaikuttaa peliltä, jota voisi tosiaan pelata enemmänkin. Pitää vain olla lukematta pelin materiaalia, siellä kun on kuulemma aikamoisia spoilereita, ja vaikka pelaajan ja hahmon erottaminen pitäisi onnistua hyvin tässä vaiheessa roolipeliuraa, on silti eroa hahmon ja pelaajan yllättymisellä.
Tiistai 15.2.2005
No niin, kaksi päivää töitä ennen lomaa. Hommia on vielä, mutta vähiin käyvät ennen kuin loppuvat.
Välillä tulee mietittyä mitä kummallisimpia asioita, niinkuin usein kaupassa sitä, miksi kassojen liukuhihnat usein ovat leveitä siitä päästä, mihin tavarat laitetaan ja kapenevat sitten kassakoneen kohdalle. Jos tavaroitaan ei laita todella harvaan, kavennus sitten kasaa ne tiukkaan puristukseen. En tajua. Jos kapea hihna on helpompi myyjälle, miksi sen pitää alussa olla leveä, jos taas kapeasta hihnasta ei ole hyötyä, miksi rutistaa ihmisten tavaroita?
Kaikissa kaupoissa näin ei suinkaan ole. Ehkä sillä on joku merkitys, tai sitten ei. Pitäisi kysyä joltain kaupalta.
Toinen kauppohin liittyvä ihmetyksen aihe on se, miksi ihmiset usein menevät pisimpiin jonoihin, eivätkä lyhyimpiin, mutta siitä ehkä toiste.
Alle viisi viikkoa laskettuun aikaan. Nyt alkaa jo jännittää, tuleva vauva on kuitenkin erilainen kuin Nea... Ja olen jo tottunut tähän meillä asuvaan vauvaan hyvin.
Tiistai 1.2.2005
Taas pitkä tauko - tapahtumia on ollut, mutten jotenkin ole jaksanut kirjoittaa.
Suurin juttu taitaa olla se, että päätin olla nyt tekemättä väitöskirjaa ja erosin Metsähovista. Työnhaku tuntuu vähän vaikealta näin kuuden vuoden jälkeen, mutta eiköhän se tästä. Tulipahan mietittyä, mitä oikein osaan ja haluan tehdä.
Kävimme eilen Mirvan kanssa ensimmäisessä perhevalmennuksessa. Kertoja on ennen syntymää kolme, ja niissä kestää jokaisessa pari tuntia. Tilaisuus oli meistä aika turha, ei siellä oikein mitään puhuttu - pitäjä piti kalvosulkeisia ja pari kommenttia tuli yleisöstä, mutta ei tämä oikein minusta ollut hyvä tapa keskustella perheeksi kasvamisesta.
No, ehkä tuosta on jotain hyötyä. Sitä ollaan kehittämässäkin, joten ehkä tulevaisuudessa se on parempi.