Marraskuu 2005
Maanantai 21.11.2005
Viikonloppu oli mukava. Lauantaisen yksivuotissynttärit olivat oikein kivat ja miellyttävät, vaikka viikon töiden jäljiltä olinkin väsynyt ja jossain vaiheessa meinasin nukahtaa sohvalle. Sunnuntain roolipelileskeyskin oli kivaa, kävimme Teemun ja lasten kanssa minun vanhemmillani.
Tänään postissa tuli Tenavien kolme ensimmäistä kirjaa, eli vuodet 1950-1956. Ehdin jo lukea ensimmäisen kirjan, ja voin suositella kaikille (englantia osaaville) sarjakuvista pitäville. Näissä 55 vuotta vanhoissa sarjakuvissa on jo paljon asioita, joita nyky-webiin piirtävät keksivät uudestaan ja uudestaan. Websnark oli taas kerran oikeassa puhuessaan sarjakuvista. Tämä artikkeli sai minut tajuamaan Schultzin valtavan vaikutuksen - nykypiirtäjät saisivat lukea nämä kaikki.
Perjantai 18.11.2005
Jänniä ovat nämä luvut cd-levyjen myynnistä. ÄKT:n tilastoista tälle vuodelle näkyy lokakuun 2004 ja lokakuun 2005 välillä 16,2 prosentin lasku cd-levyjen kappalemäärissä. Tammikuusta lokakuuhun samoina vuosina on vain yhden prosentin lasku.
Tämä tietenkin tarkoittaa, että tammikuusta syyskuuhun mitattuna cd-levyjen myynti kasvoi. Tekisi mieli sanoa, että uuden lain myötä boikotit vaikuttivat noin paljon, mutta ei se taida olla lainkaan ainoa, eikä välttämättä edes merkittävä, syy. Tekisi mieli kyllä kysyä ÄKT:ltä, mikä heidän mielestään on tuohon laskuun syynä juuri lokakuussa.
Tiistai 15.11.2005
Tekisi mieli sanoa jotain Ranskan mellakoista, mutta tuntuu, etten osaa sanoa mitään fiksua. Ainakin se näyttää olevan selvää, että maahanmuuttajien eristäminen omille alueilleen ei toimi.
Maahanmuuttajien työttömyys lienee osaltaan verkostojen puutteesta kiinni. En sitten tiedä, mitä niiden luomiseksi voivat muut tehdä - loppujen lopuksi kyse on siitä, että tutustuu ihmisiin, eikä siihen voi kukaan pakottaa. Toivottavasti keksivät siellä, ja muualla, jonkun fiksun ratkaisun.
Pirteämmällä puolella: eilen Meilahdessa bussipysäkillä näin nuoren miehen, siinä ehkä 20-vuotiaan, joka luki bussia odottaessaan kirjaa. Kaverilla oli siistit hiukset, mutta hauskana yksityiskohtana otsalla oli pieni töyhtö hiuslenksulla. Kirjan kannesta näin tekijän nimen, kun mies astui bussiin: Proust. En tiedä miksi koko juttu sai minut iloiseksi, mutta niin kuitenkin kävi. Ehkä se muistutti omista lukioajoista, oli kiva nähdä, että nuoret (ihan kuin itse olisin kovin vanha...) tekevät moisia hassuuksia ja lukevat klassista kirjallisuutta. Ainakin jotkut.
En minä tosin ole koskaan Proustia lukenut, mutta siitä yhdestä japanilaisesta Nobel-voittajasta pidin. Wikipedia kertoo tuon olleen Yasunari Kawabatan joku teos, mutta en muista nimeä. Ei siinä tapahtunut mitään, eikä muutenkaan ollut semmoinen kirja, jonka olisin muuten lukenut, silloin tai nytkään.
Kehuttua Ecoakin yritin taas lukea. Jonain joululahjana saamani Edellisen päivän saari oli taas yhtä tylsä ensimmäisten 20 sivun aikana kuin aina ennenkin, joten se jäi kesken.