Lokakuu 2006
Sunnuntai 22.10.2006
Luin tuossa taas kerran William Gibsonin Sprawl-trilogian ( Neuromancer, Count Zero ja Mona Lisa Overdrive). Kerrankin jaksoin lukea ne oikein hitaasti, ja pidän kovasti Gibsonin kielestä ja erityisesti näistä kirjoista. Varsinkin Count Zero sai minut haluamaan taas pitämään tai pelaamaan jotain cyberpunkahtavaa roolipeliä.
Ostin eilen Iron Maidenin uusimman levyn. Hämmentävästi tämä elokuussa ilmestynyt levy maksoi enää 11,95 euroa - en usko, että sitä myytiin silti tappiolla. Kummasti uudet levyt silti maksavat sen noin 22 euroa. Minä ainakin ostan tuollaisen halvemman helpommin heräteostoksena. Toinen jännä juttu on se, että levy ei ollut kopiosuojattu. Edellisen Maidenin levyn aikoihin kysyin Suomen EMI:ltä, onko levy kopiosuojattu, ja vastauksena tuli, että jokainen EMI:n Suomessa julkaisema levy rikotaan. Ostin tuon Dance of Deathin sitten Jenkki- Amazonista ehjänä versiona. Ilmeisesti kopiosuojaukset eivät kuitenkaan auttaneet kauheasti, kun niitä ei enää käytettykään. Silti tuo pelleily sai aikaan sen, ettei minun ole tehnyt mieli ostaa levyjä aikoihin. (Rehtoreiden uusin pitäisi vielä ostaa.)
Tuo uusi Maidenin levy vain tuntuu kovin hengettömältä. Sama ongelma vaivasi jo edellistäkin: kappaleet ovat kovin samankuuloisia, ja kyllä tämän Maideniksi tunnistaa, mutta parhaalla kaudellaan 1980-luvun loppupuolella jokainen levy kuulosti erilaiselta ja kappaleet levyilläkin tunnisti muutenkin kuin sanoista.
Tietenkin olen kuunnellut niitä vanhoja levyjä 15 vuoden faniurallani ehkä jonkin kerran enemmän kuin näitä uusia. Saattaa vaikuttaa. (Seventh Son of the Seventh Son on sitten se paras levy, eikä suinkaan Powerslave).
Edelleenkin tekisi mieli pitää lisää roolipelejä, mutta en tunne ehtiväni. Traveller tuntuu toimivan hyvin, vaikka en vieläkään osaa oikein ajoittaa sessioita peliä ennen tekemieni sunnitelmien mukaan. Toisaalta tarkoitus on pitää hauskaa, ja sessioiden pitääkin joustaa.
Yksi idea, jonka sain roolipeleihin liittyen, ja jolle pitäisi keksiä joku lauantai, oli seuraava: meillä on hyllyssä monta roolipeliä, joita en ole joko koskaan pelannut tai joita en ole pelannut vuosiin. Ajattelin pitää pelin niin, että kutsuisin pelaajat paikalle päiväksi, ensin he saisivat valita pelin ja sitten tehtäisiin hahmot ja esimerkiksi lounaan aikana voisimme pohtia porukkaa ja minä peliä - ja sitten pelattaisiin. Eräänlaista improvisaatioropea, siis.
Kristel nokitti improvisaatiota vielä sillä, että pelaajat voisivat antaa lapuilla asioita, joiden he haluaisivat olevan pelissä ja pelinjohtaja sitten yrittäisi parhaansa mukaan saada elementtejä peliin.
Tällaiset ''perinteisen'' ''sohvapelin'' muunnelmat ovat toisaalta mielenkiintoisia. En ole kuitenkaan ollut niin kauhean kiinnostunut esimerkiksi Forgen kokeiluista - ne menevät jo liian kauas minun hauskastani. Ideoita niistä kyllä varmaan saa, mutta minä haluan suhteellisen tiukan PJ-pelaaja -erottelun.
Lapset ovat olleet oikein mukavia: välillä tuntuu siltä, että voisin ottaa nelipäiväisen työviikon, niin voisi olla kotona enemmän. Nyt vain on kiva, kun rahaa saa säästöönkin.
Sunnuntai 1.10.2006
Ulkona on hieno ukkonen, ja ollut pitkään. Kiva, että sataa, tosiaankin, varsinkin kun oli niin kuiva kesä. Ronjan kanssa ei toisaalta viitsisi lähteä ulos, vaikka lapsella onkin paljon sadevaatteita, ja vaikuttaa se tuolla viihtyvänkin. Ei tosin mangu ulos kauheasti.
Enpä ole jaksanut sitten pahemmin pitää tuota lukupäiväkirjaakaan. Olen kyllä lukenut kirjoja tässä, mutta sitten kun niiden laittaminen muistiin jää pariksikin päiväksi, on vaikea muistella enää mitä jäi mieleen.
Janka lainasi minulle Juhani Seppäsen kirjan Selvästi juovuksissa. Olin lukenut kirjasta Hesarista jo aiemmin, ja se vaikutti kiinnostavalta. Seppänen oli siis vuoden juomatta alkoholia ja kirjoitti siitä kirjan. Hän vaikuttaa minusta olleen varsin suurkuluttaja, ja kirja saikin minut miettimään suhdettani alkoholiin.
Minusta vain tuollainen Seppäsen aiempi juomatyyli on kummallinen: en ole koskaan pahemmin juonut alkoholia päivisin ja iltaisinkin rentoutuakseni vain harvoin. Ei meillä koskaan kotonakaan... Välillä olen kyllä ottanut rankan päivän päätteeksi kaljan, mutta varmaan kolme kertaa vuodessa. Alkoholi on enemmänkin ollut sellainen juhlajuoma, eikä sekään tarpeellinen - useammin kuin kerran minulta on kysytty, millä olen liikkeellä ja ihmetelty, kun sanon, että autolla - "paljon sä olet sitten juonut?" - "En yhtään!" Kai tuo on sitten hyvä. Seppänenkin oli sitten huomannut, että läpien päähän puhuminen onnistuu aivan mainiosti selvänäkin.
Minun piireissäni tosin tuntuisi melkein siltä, että kofeiinin pois jättämistä kummasteltaisiin enemmän kuin alkoholin. Ehkä siis kuulun kirjassa mainittuun eliittiin.