Joulukuu 2006
Tiistai 12.12.2006
Töissä on taas raskasta - mutta niin se aina on siirtymävaiheissa. Muu aika onkin sitten mennyt pelatessa ja Ronjan kanssa ollessa.
Päiväkoti on hyvä paikka levittää tauteja. Joku tuntuu olevan meillä kipeänä joka viikko, välillä Ronja ja välillä joku vanhemmista. Tuo vaikuttaa myös tuohon töissä jaksamiseen, on paljon vaikeampi keskittyä, kun on vähän väliä poissa.
Nyt parina päivänä olen käynyt autolla töissä. En yleensä jaksa vaivautua, sillä autolla voitan ajassa ehkä 10-15 minuuttia suuntaansa. Mieluummin istun bussissa, ja luen, kun se on melkein ainoa aika päivässä, kun ehdin lukea.
Olenkin ennenkin kirjoittanut tästä, mutta en kyllä ajaisi töihin normaalisti: työmatkaajista niin suuri osa ajaa aivan järjettömästi, että hermostun. Ymmärtäisin jossain määrin pienen ylinopeudenkin suurilla autoteillä, mutta miksi ammattikuskitkin ajavat ylinopeutta ja ohittelevat, vaikka siitä on hyvin harvoin hyötyä? Tänään siis Kehä I:llä Leppävaaran kohdalla, siinä missä rajoitus vaihtuu 60:ksi, minut ohitti vasemmalta kaistalta rekka varsin kovaa ylinopeutta. Sama rekka oli sitten rinnallani, kun Kehä I loppui ja käännyimme Länsiväylälle päin.
Toinen järjettömyys on turhat kaistanvaihdot. Jos liikennevaloista kaksi kaistaa kääntyy vasemmalle, ja niistä toinen valojen jälkeen oikealle, miksi vaihtaa ennen valoja kaistaa, ja sitten takaisin kääntymisen jälkeen, kun on ohittanut yhden auton, ja oikealla kaistalla on melkein täyttä ja joutuu tunkemaan? Käytännössä samaan olisi päässyt ilman kahta vaihtoa ja tunkemista.
Jotenkin tuntuu, että monen tarvitsee ''voittaa'' liikenteessä. Tai sitten eivät vain ajattele asiaa lainkaan.
No, sentään vapaa-ajalla saa rentouduttua aika hyvin. Travellerin pito oli taas kivaa.